Nielin ylpeyteni ja tekstasin poikaystävälleni.
Minä: "Haluaistko nähdä tänänään...oikeesti mun tulee ikävä sua jos me ei ikinä nähdä :("
Vastaus: "Joo. Oon töissä 18.30 saakka ja sit käyn salilla 19-20 joten joskus 20.30 jälkeen voit tulla. Kerro nälkätilanne, joudun käymään kaupassa enivei?"
Minä: "Mä en oikeesti jaksa olla se ainoa joka pitää huolta siitä että tavataanko me ylipäätään... En tiedä että olenko mä liian vaativa mutta joku muutos tähän pitää tulla. Ymmärrän että sulla on kiireitä enemmän kun mulla mutta jotain rajaa...
Vastaus: "Anteeksi... Oon poikki. Tuntuu et en halua olla riippuvainen kenstäkään eikä mulla ole mitään annettavaa enää kenellekään :("
Minä: "Mä oikeasti tykkään susta tosi paljon mut kaipaan jotain enemmän. Kurjaa että sulla on tollanen fiilis!"
Ei vastausta.
En tiedä mitä odottaa tänään kun menen käymään. Onko kaikki loppu? Surullinen olo... en haluaisi luovuttaa... tuo ihminen on mulle täydellinen mutta tämä tilanne on hankala!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti