tiistai 4. joulukuuta 2007

Mitä tehdä?

Nielin ylpeyteni ja tekstasin poikaystävälleni.

Minä: "Haluaistko nähdä tänänään...oikeesti mun tulee ikävä sua jos me ei ikinä nähdä :("

Vastaus: "Joo. Oon töissä 18.30 saakka ja sit käyn salilla 19-20 joten joskus 20.30 jälkeen voit tulla. Kerro nälkätilanne, joudun käymään kaupassa enivei?"

Minä: "Mä en oikeesti jaksa olla se ainoa joka pitää huolta siitä että tavataanko me ylipäätään... En tiedä että olenko mä liian vaativa mutta joku muutos tähän pitää tulla. Ymmärrän että sulla on kiireitä enemmän kun mulla mutta jotain rajaa...

Vastaus: "Anteeksi... Oon poikki. Tuntuu et en halua olla riippuvainen kenstäkään eikä mulla ole mitään annettavaa enää kenellekään :("

Minä: "Mä oikeasti tykkään susta tosi paljon mut kaipaan jotain enemmän. Kurjaa että sulla on tollanen fiilis!"

Ei vastausta.

En tiedä mitä odottaa tänään kun menen käymään. Onko kaikki loppu? Surullinen olo... en haluaisi luovuttaa... tuo ihminen on mulle täydellinen mutta tämä tilanne on hankala!

maanantai 3. joulukuuta 2007

Ruokaa, mälliä, katumusta, pohdintaa.

Olen jatkanut poikaystäväni pettämistä exäni kanssa. Perjantaina olin exällä ennen poikaystäväni tapaamista. Syötiin hyvää ruokaa, juotiin pullo viiniä ja naitiin. Olin rivolla tuulella ja nain exääni porkkanalla pyllyyn samalla kun otin häneltä poskeen. Nielin kaiken ja exäni sanoi että se oli paras orgasmi minkä hän oli ikinä kokenut.

Lauantaina olin illalla yksinäinen, ja ex tuli pikkujouluistaan mun kanssa. Nukuttiin yhdessä ja aamulla harrastettiin jumalaista aamuseksiä.

Tänään käväsin exälläni hakemassa pari mun tavaraa, ja seksiksi meni jälleen.

En tiedä miksi teen tätä. En kai saa suhteessani tarpeeksi seksiä. En ole nähnyt poikaystävääni kuin perjantaina kun olin hänen luonaan yötä - nyt ei ole tullut puhelua kolmeen päivään, pitäisikö huolestua? Olen myös miettinyt että haluan jollain tapaa pitää exän itselläni. Siten että se ei tarvtse ketään toista. Olisin luultavasti mustasukkainen jos hänellä olisi joku. Olen hemmetin kaksinaamainen, sanon nykyiselle että olen parempi kuin hänen aikaisempansa, ja haluan näyttää että ihmiset ovat hyviä. Selän takana petän häntä kuitenkin. Lupaan itselleni että tämä loppuu uuteen vuoteen mennessä. Kunhan vain nähtäisiin useammin...

En tiedä tuleeko mun ja nykyiseni jutusta mitään kun nähdään näin harvoin. Hän on hirmu kyyninen ja varautunut ihminen - ja mä en ehkä jaksa sitä. Haluaisin että suhteeseen heittäydyttäisiin täysillä. Jokin vaan ehkä mättää... Lauantaina mulla oli rahat tilapäisesti loppu ja pyysin häneltä bussirahaa lainaan. Hän sanoi mulle mun mielestä töykeästi, ettei ala elättämään mua, antoi kuitenkin pari euroa dösälippuun... Mä kaipaan parisuhteelta sitä että puhalletaan yhteen hiileen. Saa nähdä tuleeko tästä koskaan sellaista suhdetta.

torstai 29. marraskuuta 2007

Petollinen luonteeni...

Petin eilen poikaystävääni... Olin teellä exälläni, ja yhtäkkiä alkoi tekemään mieli seksiä. Sanoin siitä exälleni ja hänhän oli heti kimpussani. Seksi entisen, pitkäaikaisen kumppanin kanssa on kuin tapaisi vanhan ystävänsä pitkästä aikaa. Kumpikin tietää juuri mitä paikkaa koskettaa, kuinka, tietää vartalon jokaisen mutkan, kolon ja herkullisimmat sopukat. Tuttua ja turvallista, mutta samalla jännittävän nautinnollista kun ei olla enää yhdessä. Ex antoi taivaallista suuseksiä, ja pani lopulta takaapäin samalla sormella peppureikääni hyväillen.

Jostain syystä ei tullut huono omatunto lainkaan. Nykyiseni ei ole päässyt yli exästään henkisesti. Ehkä mun ei tarvitse vielä päästä yli fyysisesti. Mielestäni muutenkaan ei ole eroa henkisellä ja fyysisellä pettämisellä, henkinen on ehkä jopa pahempaa.

Menin poikaystäväni luo suoraan exältä. Poikaystäväni mielettömän kiltit silmät eivät osanneet aavistaa mitään, se riipaisi sydäntäni hiukan. Suihkussa, ottaessani häneltä poskeen vannoin hiljaa mielessäni etten petä enää toiste, tämä on niin ihanaa. Silti nyt mielessäni pyörii, että ehkä haluan vielä joskus nauttia exästäni...

tiistai 27. marraskuuta 2007

Suruiset retket

Itkin eilen illalla pitkästä aikaa melkein ilman syytä. Poikaystävän vieressä...kävin vain ajattelemaan kuolutta isääni, ja yhtäkkiä itkun tuloa ei voinut estää... Ensimmäistä kertaa poikaystävä näki minun itkevän, ja sulki syliinsä sanoen kaiken olevan hyvin. En tiedä miksi mun suruni on niin loputonta. Tuntuu että olen edelleen se kymmenvuotias pikkutyttö joka on menettänyt isänsä, joskus kaipuu on ihan samaa luokkaa tai vielä suurempaa. Onneksi itku vaihtui jossain vaiheessa euforiaan, kuten se aina aikaanaan tekee.

Aamulla kun lähdin pois, jätin poikaystävälle lapun:

"Itkin olkaasi vasten. Pitkästä aikaa tuntuu että haluan olla elävä.

...nuo ratkisuruiset retket
En uskonut
paratiisiin tai helvettiin.
Pitkä matka on tehty
kun tietää käyneensä niissä."

Tuntuu usein siltä että mä olen noilla ratkisuruisilla retkillä josta Arno Kotro kauniisti kirjoittaa. Helvetti on nähty, paratiisikin. Mitä vielä elämällä on tarjottavana? Ehkä juuri niitä hyviä ja kauniita hetkiä jolloin tuntee olevansa rakastettu, saa surra rauhassa tietäen että kaikki on silti hyvin.

Sellaisen hetken tavoitin myös menneistyydestä, lukiessani isältäni perimää Eeva-Liisa Mannerin runokirjaa Orfeiset laulut.

Tein yllättävän löydön sivulta 15 jolla on runo Siis unohtaaamme

"Puut luovuttavat syyskuun taakan
ja katsovat etäisyyksiin;
oi selvänäköisyyttä.
Valoa, tumma metsä, autius,
ja kaiken alla pohjaton ikävyys.

Siis unohtakaamme, käykäämme kevyesti
läpi outojen aikojen, vaihtuvan hämärän,
syyspäivien havisevain ja tuntevan metsän
surua moittimatta. Se on meidän, ja yhä lämmin."

Alle joku on kirjoittanut kuulakärki kynällä merkinnän:

31.10.76-1.11.76
Itken olkaasi vasten.
En tiennyt olevani NIIN rakastunut.
-Pirkko

Isäni ja Pirkon hetki yli 30 vuotta sitten muistuttaa eilistäni. Itken taas, suru on minun ja yhä lämmin.

maanantai 26. marraskuuta 2007

Minulla on elämää

En ole ehtinyt kirjoittamaan kun on ollut niin paljon tekemistä. Lähdin torstaina Turkuun. Junassa ollessano poikaystäväni vihdoin soitti. Kuulosti mustasukkaiselta kun kerroin meneväni miespuoliselle ystävälleni yöksi.

Turussa näin sitten Vellun, mun kaverin. Mentiin sen kämpille syömään suklaata ja kuuntelemaan muzaa. Kuunneltiin ambientia pitkälle yöhön ja juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä. Tämä mun ystävä on sellainen haaveilija ja pohja, juttua riittäisi vaikka kuinka paljon. Oli ihan mielettömän ihanaa jutella kunnolla jonkun kanssa.

Perjantaina näin toisen kaverin, jonka luo menin viettämään pikkujouluja. Tämä tyttö on toinen osapuoli Täydellisestä Pariskunnasta. Tiedättehän ne pariskunnat joilla on täydellinen kaunis koti, ja joilla menee aina hyvin... Ei siinä mitään mukavia ihmisiä ovat, mutta joskus käy kateeksi. Meillä oli hirmu hauskat pikkujoulut, kännättiin ja sammuttiin sänkyyn... Sain pullon pyörityksestä tehtäväksi soittaa exälle läähätyspuhelun. Toinen tehtävä taas oli soittaa nykyiselle että olen raskaana. Se oli aika järkyttynyt, ja mun tuli sitä sääliksi heti kun se kysyi miltä musta tuntuu... paljastin sitten että homma on huijausta.

Lauantaina näin vihdoin mun poikaystävän illalla. Oli aivan jumalaista harrastaa seksiä. Olinkin jo haaveillut koko junamatkan takaisin stadiin siitä että pääsen ottamaan häneltä poskeen :P Juteltiin myös vakavasti meidän suhteen tilasta. Mä olen itse aika rakastunut. Hän ei vielä tiedä mitä tuntee mua kohtaan, mutta tykkää kyllä. Ongelmana on se, että hän ei ole päässyt exästään vielä yli. Tyttö jätti hänet reilu kuukausi sitten, reilun kolmen vuoden suhteen jälkeen. Tavallaan en halua tuomita ihmistä sen perusteella, koska tuo ei nyt ikuisuuksia varmasti kestä. Mutta tavallaan tuntuu kurjalta, kun nyt pitäisi olla rakastunut täysillä jne. Huomaan välillä hänessä poissaolevuutta. Kyllä mä aijon kuitenkin odottaa, että ne upeat fiilikset ovat sitten vasta edessä. Ei mulla itselläkään ole vielä erosta kauaa, ja hetkittäin kaipaan exääni. Mulla on kuitenkin se hyvä puoli, että olemme ystäviä ja voimme puhua askarruttavista jutuista, kun hän taas ei ole exänsä kanssa väleissä.

Tänne tulee juuri joku tyyppi katsomaan tätä kämppää. Hävettää, mä olen marimekon yömekossa, pipo päässä (muhittelen tehohoitoa) ja mun huone on tositosi sotkuinen (lattiasta ei näy mitään). Mut ei se oo niin justiinsa.

keskiviikko 21. marraskuuta 2007

Löllö minä

Olen yrittänyt laihduttaa viimeiset kolme päivää vähentämällä hiilarit minimiin. Eikä ole onnistunut, olen aina retkahtanut, tulee niin pahat vieroitusoireet... tänään annoin kunnolla periksi ja mässäsin suklaata. Aloitan laihdutuskuurin sitten ensiviikolla. En ole ylipainoinen, mutta haluaisin saada muutaman kilon pois ennen reissua Karibialle jotta näyttäisin hemaisevalle bikineissä. Lähden siis perheeni (minä, sisko, äiti, täti) viettämään joulua aurinkoisissa merkeissä. Kaksi viikkoa ollaan reissussa, ja ensimmäinen viekko vietetään täällä http://www.parrotcay.como.bz/ . Oikeen luxusloma luvassa siis. Tokaksi mennään Bahamalle, ja sitten vielä pariksi päiväksi Miamiin. No, ehkä mä en kuole vaikka en filmitähdeltä näytäkään.

Muuten ei ole tapahtunut mitään kummempaa. Olo on ollut tänään parempi kuin eilen, ja on ollut saakelin tylsää. Poikaystävä ei ole soittanut eilen, eikä tänään. Mikähän sitä vaivaa? Ehkä sitä ei vaan kiinnosta....mulla alkaa olla ikävä mut ei voi mitään. Masturboin eilen niin että sain orgasmin kaksi kertaa. Yleensä saan 5-10 kertaa, mutta nyt ei jaksanut enempää. Oli kyllä hyvät orkut, mutta kaipaisin oikeaa seksiä :P

tiistai 20. marraskuuta 2007

Mikset sä soita?

Oi miksi mun poikaystävä ei voi soittaa mulle? Mikä siinä on niin vaikeaa? Nyt muutamien viikkojen aikana jotka ollaan yhdessä suht koht usein pyöritty, se on soittanut mulle oma-alotteisesti ehkä kaksi kertaa. Muuten mä olen soitellut/tekstaillut että koska nähdään. Ymmärrän kyllä että toisen elämäntilanne on kiireisempi kuin mun. Mitä tästä pitäisi päätellä? Että sitä ei kiinnosta mun loistava seura? Vai se on vaan unohtanut mut. Tai laiska jos se on huomannut että mä otan kuitenkin yhteyttä. Nyt olen pyhästi päättänyt olla itse soittamatta sille. Ei mulla ole edes ikävä. Jossain vaiheessa mulla vaan jotenkin menee hermot. Mutta nyt lähden ylihuomenna Turkuun, jos ei soita mulle ennen sitä, ei nähdä ennen lauantaita.

Tänään on ollut kurja päivä. Heräsin jo aamu viideltä siihen että on vessahätä - ja huomaan että mulla onkin virtsatien tulehdus. En tajua miksi, en ole harrastanut menkkaseksiä, tai muutenkaan erityisen rietasta seksiä. Ei muutakuin karpalopuristeita ja litroittain teetä naamaan. Nyt alkaa vihdoin vähän hellittämään...väsyttää vaan armottomasti ja on huono olo liiasta juomisesta. Soittaispa se yks nyt edes ja pyytäis kylään niin vois tulla vähän parempi olo ;)