Minulla on elämää

En ole ehtinyt kirjoittamaan kun on ollut niin paljon tekemistä. Lähdin torstaina Turkuun. Junassa ollessano poikaystäväni vihdoin soitti. Kuulosti mustasukkaiselta kun kerroin meneväni miespuoliselle ystävälleni yöksi.

Turussa näin sitten Vellun, mun kaverin. Mentiin sen kämpille syömään suklaata ja kuuntelemaan muzaa. Kuunneltiin ambientia pitkälle yöhön ja juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä. Tämä mun ystävä on sellainen haaveilija ja pohja, juttua riittäisi vaikka kuinka paljon. Oli ihan mielettömän ihanaa jutella kunnolla jonkun kanssa.

Perjantaina näin toisen kaverin, jonka luo menin viettämään pikkujouluja. Tämä tyttö on toinen osapuoli Täydellisestä Pariskunnasta. Tiedättehän ne pariskunnat joilla on täydellinen kaunis koti, ja joilla menee aina hyvin... Ei siinä mitään mukavia ihmisiä ovat, mutta joskus käy kateeksi. Meillä oli hirmu hauskat pikkujoulut, kännättiin ja sammuttiin sänkyyn... Sain pullon pyörityksestä tehtäväksi soittaa exälle läähätyspuhelun. Toinen tehtävä taas oli soittaa nykyiselle että olen raskaana. Se oli aika järkyttynyt, ja mun tuli sitä sääliksi heti kun se kysyi miltä musta tuntuu... paljastin sitten että homma on huijausta.

Lauantaina näin vihdoin mun poikaystävän illalla. Oli aivan jumalaista harrastaa seksiä. Olinkin jo haaveillut koko junamatkan takaisin stadiin siitä että pääsen ottamaan häneltä poskeen :P Juteltiin myös vakavasti meidän suhteen tilasta. Mä olen itse aika rakastunut. Hän ei vielä tiedä mitä tuntee mua kohtaan, mutta tykkää kyllä. Ongelmana on se, että hän ei ole päässyt exästään vielä yli. Tyttö jätti hänet reilu kuukausi sitten, reilun kolmen vuoden suhteen jälkeen. Tavallaan en halua tuomita ihmistä sen perusteella, koska tuo ei nyt ikuisuuksia varmasti kestä. Mutta tavallaan tuntuu kurjalta, kun nyt pitäisi olla rakastunut täysillä jne. Huomaan välillä hänessä poissaolevuutta. Kyllä mä aijon kuitenkin odottaa, että ne upeat fiilikset ovat sitten vasta edessä. Ei mulla itselläkään ole vielä erosta kauaa, ja hetkittäin kaipaan exääni. Mulla on kuitenkin se hyvä puoli, että olemme ystäviä ja voimme puhua askarruttavista jutuista, kun hän taas ei ole exänsä kanssa väleissä.

Tänne tulee juuri joku tyyppi katsomaan tätä kämppää. Hävettää, mä olen marimekon yömekossa, pipo päässä (muhittelen tehohoitoa) ja mun huone on tositosi sotkuinen (lattiasta ei näy mitään). Mut ei se oo niin justiinsa.